Lähdimme huippunousuun 5100m perusleiristä yöllä noin 01.30 napakassa pakkasessa. Muuten keli oli oivalinen , ei juurikaan tuulta ja kirkas taivas. Kuljimme otsalamppujen valossa noin tunnin nousureitin alkuun. Alkoi jyrkkä nousu kivikossa ja kallioiden välissä pimeässä. Noin neljän tunnin nousun aikana meidän molempien varpaat ja sormet palelivat koko ajan eikä muutenkaan tuo jyrkkä nousu tuntunut kehossa hyvältä. Päästyämme ns. crampon pointille 5800m , paikkaan jossa siirrytään kalliolta lumelle ja laitetaan jääraudat sekä kiipeilyvaljaat päälle olimme niin kylmissämme ja uupuneita että katsoimme parhaaksi keskeyttää nousu ja palata takaisin alas. Paluumatka kesti meiltä useita tunteja ja vaikka aurinko nousikin ja toi lämpöä silti Juhan varpaat paleltuivat lievästi ja Jounikin totesi korkean ilma-alan vieneen tehot. Lisäksi molemmat kärsimme kuivasta hakkaavasta yskästä usean päivän ajan.
Näin tällä kertaa, ryhmästämme Island Peakin huiputti oppaan kanssa 4 kaveria.
Luovuttaminen on aina vaikeaa ,mutta joskus se vaan on tehtävä ja hyväksyttävä oikeaksi ratkaisuksi. Vuoret pysyy paikoillaan ja ihmiset on ne pienet muurahaiset sen rinteillä.
Tästä johtuen vuorelta ei ole meidän valokuvia, valitettavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heitä kommenttia tänne: